Transpäiväkirjat osa 3: Toinen poliklinikka käynti

Niin koitti päivä jolloin kävin ensimmäistä kertaa ihan paikanpäällä TAYSin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla, kavereiden kesken transpolilla. Ensimmäinen hoitotapaaminen tosiaan tapahtui etäyhteyksin, joten nyt pääsin sitten aistimaan transpolin tunnelmaa ihan käytännössä.

Vaikka ensimmäisen tapaamisen jäljiltä minulla oli jäänyt aika likainen fiilis päälle, ajattelin etukäteen että tuskinpa tätä toista tapaamista jännitän niin paljoa. Kuitenkin sitten edeltävänä yönä tuli nukuttua todella huonosti, koska kuitenkin jännitin tapaamista alitajuntaisesti. Toisaalta kiva että tapaaminen toteutui aikaisin aamulla, niin ei mennyt koko päivä jännittäessä.

Kun kirjoitan tätä tekstiä tapaamisen jälkeisenä päivänä fiilis on aika neutraali. Jotenkin se ensimmäinen tapaaminen ja sen jäsentely helpotti omaa tunnelmaa siitä, miten tämä tapaaminen meni.

Transpoli sijaitsee Taysin pääsairaalan kupeessa T-rakennuksessa. Paikan päälle oli helppo löytää ja ilmoittautuminen sujui automaatilla helposti. Erikoista kyllä transpoli itsessään pitää sisällään yhden käytävän, jonka varrella on pari vessaa (sukupuolitettuja totta kai) ja vastaanottohuoneita (ainakin näin olettaisin). Käytävä itsessään oli jotenkin ahdistavan kapea, ja sen lämpötila nostettu aivan liian korkealle. Siinä sitten istuskelin ja odottelin oman tapaamiseni alkua kirjaimellisesti hikoillen.

Mukavan oloinen teemaan erikoistunut sairaanhoitaja kuulutti minut ja otti pirteästi minut vastaan. Jos olette lukeneet edellisestä etäkäynnistä kirjoittamani postauksen, saatatte muistaa että siitä työntekijästä jäi hieman feikki olo, hän oli kyllä ystävällisen oloinen, mutta se ei tuntunut aidolta. Tai ainakin hänellä oli kiire. Tämä sairaanhoitaja taas tuntui kyllä sinänsä aidosti haluavan kuulla minua ja keskustella kanssani. Lisäksi paikalla oli vielä juuri transpolilla aloittanut lääkäri, jonka perehdytykseen kuuluu yhdessä sairaanhoitajan kanssa työskentely. Molemmat varmistivat että minulle käy se, että paikalla on myös tämä lääkäri. Eipä tuo itseä haitannut joten aloitimme itse päivän teemasta keskustelun. Huone muuten oli erikoinen, en millään saa päähäni oliko huoneessa ikkunaa, jos oli, niin se oli kyllä visusti jossain verhojen takana piilossa. Melkein haluaisin väittää hataran muistikuvan perusteella että kyseessä oli ikkunaton huone, koska siitä jäi vähän klaustrofobinen fiilis.

Itsehän en tosin tiennyt mikä päivän teema on, tai mistä on tarkoitus keskustella. Näitä ei postissa tulleessa ajanilmoitus kirjeessä mainita, joten sitä vaan menee paikalle ihmettelemään ja vähän valmiina kaikkeen. Sairaanhoitaja kertoo, että tänään käydään tarkemmin läpi niitä asioita joista edellisellä tapaamisella olin puhunut. Puuskahdin tässä vaiheessa mielessäni, koska minulle tämä tietenkin näyttäytyi aika turhana toistona. Niinpä sitten käytännössä selitin samat asiat uudelleen, lähtien omasta elämäntilanteesta, perheestä ja ystävistä. Sen jälkeen puhuttiin mielenterveydestä ja sen haasteista minkä jälkeen keskusteltiin tästä minun "sukupuoli kokemuksestani". Käytännössä siis toistin tismalleen samat asiat kuin edellisellä kerralla, toki tämä oli enemmän keskustelu kuin kuulustelu, mutta kyllä tässä taas aika suoraan sai selittää että ei ole traumataustaa, seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivallan kokemuksia.

Tapaamisen oli kehotettu varaamaan 1,5 tuntia, mutta jo vähän ennen kuin tunti tuli täyteen kellossa, alkoi sairaanhoitaja lopettelemaan tapaamista. Hän kertoi, että haluaisi vielä kerran tavata minua ja keskustella kanssani, mihin sitten sanoi että sopiihan se, mutta että edellisessä keskustelussa psykiatrin kanssa hän antoi minulle sellaisen kuva, että yksi keskustelu sairaanhoitajan kanssa olisi riittänyt ennen kuin palaan takaisin tapaamaan psykiatria. Tästä sairaanhoitaja vähän hämmentyi, ja totesi, että pitää keskustella vielä asiasta psykiatrin kanssa, mutta sanoi että saattaa tämä keskustelu riittääkin. Saan sitten tietää kun postia tulee seuraavasta ajasta. Noh, onpahan jotain jännitettävää seuraavaan kirjeesen. En oikein itse ymmärrä mistä vielä haluaisivat jauhaa kun samoja asioita on jo pari kertaa käyty läpi, mutta varmaan sitten vielä kolmannen kerran käytäisiin niitä läpi. Vähän tulee sellainen olo, että yrittääkö nämä ihmiset löytämällä löytää jotain "aukkoja" taustoistani, ja sillä kumota "kokemukseni" sukupuolesta. Sanoitin tätä asiaa taas ääneen kertomalla, että vaikka olen tilanteessa rauhallinen ja pystyn sanoittamaan asioita, niin kyllä minua jännittää tämä tilanne kovasti, ja että heillä on melkoinen valta päättää minun elämästäni.

Tästä seurasi paljon vakuuttelua, että ei tätä tarvitse jännittää ja miten selvä tapaus olen kun olen näin vanhakin ja aivoni ovat jo "kehittyneet". Tällaiset kommentit suoraan sanoen rapisuttavat luottamustani prosessiin entisestään, etenkin käy sääliksi kaikkia niitä nuoria jotka pohtivat omaa sukupuoltaan ja jos se ei sovikaan perinteiseen pirtaan tai syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. En siitä sitten lähtenyt sen enempää heidän kanssaan haastelemaan. Ei ehkä toisaalta hirveästi sellaisessa järkeäkään.

Joten nyt sitten odotellaan mitä kirjeessä sanotaan, pidentyykö prosessi kuitenkin vielä uudella tapaamisella vai pääsenkö suoraan psykiatrin luokse. Mainintaan jonotustilanteesta ei tullut joten oletan että saattaa mennä puolikin vuotta että seuraava tapaaminen toteutuu. Siitä sitten lisää täällä.

PS. Edelle oleva teksti on kirjoitettu tapaamisen jälkeisenä päivänä. Haluaisin vielä nostaa pari pointtia esiin näin muutama kuukausi myöhemmin. Unohdin mainita alunperin että minulta kysyttiin myös käynnillä se, onko luottotietoni kunnossa, ja mikä on painoindeksini. Painoindeksin ymmärrän leikkauksia ajatellen, mutta eipä ennen ole terveydenhuollossa kysytty maksukyvystä. Ehkä sekin liittyy leikkauksen kustannuksiin. Kävin myös katsomassa kirjauksen jonka sairaanhoitaja oli kantaan laittanut tapaamisesta. Kaiken kaikkiaan kirjaus oli laaja ja kattava, siinä oli laitettu keskustelun aiheet ja pohdinnat hyvin ylös. Kaksi asiaa jäi kuitenkin vaivaamaan, ja ajattelin näistä kysyä mikäli vielä joudun sairaanhoitajan juttusille. Ensinnäkin tässä tekstissäkin ilmi tullut keskustelu jännittämisestä oli unohtunut kokonaan, mikä oli sitten ristiriidassa kirjauksen kohdassa, jossa analysoitiin puhenopeuttani. Heidän mukaan puhuin nopeahkosti, ja siinä spekuloitiin, että ei todennäköisesti johdu maniasta, vaan siitä että jännittää (tämä heitto oli vielä varustettu suluissa kysymysmerkillä). Niin no totta kai selittyy nopea puhenopeus jännittämisellä kun sen heille sanoitin ja pitkään siitä puhuttiin.

Toinen asia, mikä kohotti kulmakarvojani oli kirjauksen huomiot ulkonäöstäni. Kirjauksessa oli tiedot meikistäni, hiuksistani ja ääneni puhekorkeudesta. Tämä jäi minua vaivaamaan, koska jotenkin haluaisin että jos ulkonäköäni analysoidaan, niin siitä sanottaisiin tapaamisella ihan reilusti. Mitä jos ensi tapaamisella en ole ehtinyt kiireessä meikata, olen leikannut hiukset, tai muuten habitukseni on maskuliinisempi? Onhan cis-naisiakin moneen lähtöön hyvin erilaisilla habituksilla. Onko se sitten huono asia jos en edusta tarpeeksi feminiinisesti? Tästä voisi saada mielenkiintoisen keskustelun mikäli tulee siihen tilaisuus. Toki toivon että enää ei olisi sairaanhoitajan puheille menemistä, vaan pääsisin suoraan psykiatrille. Mutta se tämän kertaisesta vuodatuksesta, en ole vielä siis saanut kutsua seuraavalle tapaamiselle, joten palataan siihen asiaan jahka tapaaminen toteutuu.