Transpäiväkirja osa 2 - ensimmäinen kontakti
Viimeksi kerroin siitä, miten mennyt vuosi on sujunut transnaisena. Kirjoitus päättyi tilanteeseen, jossa olin saanut transpolille, eli sukupuoli-identiteetin tutkimukspoliklinikalle lähetteen, ja ensimmäinen tapaaminen oli tulossa. No viime viikolla tämä etänä toteutettu tapaaminen vihdoin sitten oli. Käyn läpi kysymyksiä joita minulta kysyttiin, ja ajatuksiani niistä, joten sisältövaroituksena sanottakoon seksuaalisuus- ja mielenterveysteemoja koska osa kysymyksistä koski niitä.
Kun tapaamispäivä vihdoin koitti olin nukkunut todella huonosti. Yleensä en jännitä hoitokontakteja tai muutenkaan esiintymistä tai vaativia keskusteluita, sillä olen niihin oman työnkin puolesta (sosiaaliala) tottunut. Nyt kuitenkin koin todella kovaa jännitystä, ja toisaalta onko se ihme, kun tämä keskustelu tulisi vaikuttamaan hyvin paljon siihen, millaista elämäni tulisi olemaan.
Etänä läsnä
Tapaaminen toteutettiin etänä. Alun perin tarkoitus oli, että virtuaaliympäristönä toimisi Taysin oma selaimessa toimiva videochattipalvelu, mutta koska se ei suostunut yhdistämään, soitti psykiatri/erikoislääkäri minulle suoraan Teamsin kautta. Ei siis tarvitse panikoida, jos olet osallistumassa etänä johonkin Taysin transpolin tapaamiseen ja yhteydet eivät toimi, psykiatri soittaa kyllä tuntemattomasta numerosta suoraan puhelimeesi ja ehdottaa tässä tapauksessa Teams vaihtoehtoa.
Aluksi psykiatri esitteli lyhyesti itsensä ja pyrki antamaan itsestään positiivisen ja ihmisläheisen kuvan. Sanon pyrki, sillä vaikka hän vaikutti kaikin puolin ystävälliseltä, itselleni tuli vahvasti fiilis siitä, että hän vähän ehkä otti tällaista roolia ja oli jollain tapaa todella feikki. Sanotaanko että tämän fiiliksen pohjalta en haluaisi keskustella hänen kanssaan hirveästi syvällisiä, mutta tuossa tilanteessa sitä ei tietenkään voinut välttää. Fiilikseen varmasti vaikutti myös väsymys ja jännitys.
Psykiatri alkoi sitten kyselemään tilanteestani asioita. Yritän tähän muistella mahdollisimman tarkasti millaisia asioita hän kyseli, mutta ihan kaikkea en tietenkään muista. Aluksi hän kartoitti perusasioita, mitä työtä teen, mielenterveystaustaani vuosien takaa, ja olipa hän myös saanut luettavakseen minun B-lausuntoni keväältä, jonka avulla pystyn hakemaan kelan tukemaa psykoterapiaa. Tässä vaiheessa vielä kerroin että tosiaan olen transnainen ja sen takia olen transpolille hakeutunut. Alussa en meinannut päästä psykiatrin keskustelurytmiin mukaan, sillä hän aika tiiviillä tahdilla kävi asioita läpi, ja välillä jouduin keskeyttämään hänet ja pyytämään, että saan kertoa edellisen asian rauhassa loppuun ennen kuin menimme seuraavaan. Kerrottuani perustiedot ja työllisyystilanteeni, hän kysyi parisuhteestani. Kerroin nykyisen parisuhteeni taustat. Se mihin psykiatri kiinnitti huomiota oli, että onko kumppanini ennen seurustellut naisen kanssa, ja kun sitten kerroin että hän ei ole, psykiatri teki erikoisen eleen, vähän kuin pyöräytti silmiään ja päästi vähän sellaisen epäilevän äänen samalla kun kirjoitti muistiinpanoihin merkinnän. Tämä kummastutti minua kovasti, mutta saatoin myös ylitulkita. Ylipäätään minusta kysymys oli outo, mutta niihin olin jollain tasolla myös valmistautunut.
Seuraavaksi psykiatri kysyi minulta vielä että koen itseni varmasti transnaiseksi, enkä muunsukupuoliseksi. Hän myös varmisti, että tiesin mitä muunsukupuolisuudella tarkoitetaan. Korostin uudemman kerran vielä itse, että tiedostan mitä muunsukupuolisuudella tarkoitetaan, ja että olen niin nainen kuin olla ja voi, että siitä minulla ei ole epäilystäkään.
Tämän jälkeen käytiin vielä perhetaustani läpi, ja menneisyyttä aika suuripiirteisesti kovalla vauhdilla. Sen jälkeen oikeastaan päästiin ns. vaikeisiin kysymyksiin. Psykiatri tässä vaiheessa tämän myös sanoitti, kertomalla että toivottavasti näistä mitkään asiat eivät sinulle pidä paikkaansa. Niinpä sitten alettiin käydä läpi siitä, olenko kokenut fyysistä väkivaltaa, onko minuun seksuaalisesti kajottu lapsena tai muulloin vastentahtoani, ja olenko viilellyt itseäni. Sen jälkeen jatkettiin vielä seksuaalisuus teemalla, pidänkö penetraatio seksistä ja pystynkö vastaanottamaan kosketusta toiselta ihmiseltä. Penetraatiokysymystä olin odottanut, mutta silti se tuli jotenkin puskista. Keskustelun tahti oli muuttunut melkoiseksi tykitykseksi, eli se oli kiihtynyt entisestään. Vastailin sitten vähän hämmentyneenä kysymyksiin ja jatkettiin vielä keskustelua fantasioista ja siitä onko ne muuttuneet nyt kun elän elämääni naisena. Tämä oli todella outoa keskustelua, ja jälkikäteen jäin miettimään, että jos en olisi näin sanavalmis ja sinänsä tottunut keskustelemaan vaikeistakin aiheista, tämä olisi voinut olla todella ahdistava kokemus. Nytkin se oli todella epämukava. Näiden asioiden jälkeen kuitenkin palattiin takaisin vähän helpompiin aiheisiin. Eräs ystäväni kommentoi tähän, että ei ihmekään jos tuntui vaikealta puhua noista asioista, koska aika vähän niitä tulee ihan läheisimpienkään ihmisten kanssa puhuttua, ja nyt sitten täytyy ihan random tyypin kanssa keskustella niistä.
Aikataulu
Seuraavaksi psykiatri kertoi, että koska olen yli 30-vuotias aikuinen ja minulla on jo niin pitkältä ajalta kokemus siitä että olen nainen, eihän näe mitään estettä varsinaisesti sille, että minulle ei voisi hoitoja jossain vaiheessa aloittaa. Hän kyseli millaisia hoidollisia toiveita minulla on, ja kun olin ne kertonut käytiin hieman aikataulua läpi. Hän mainitsi uudelleen että koska olen aikuinen ja koen selkeästi itseni transnaiseksi, ei tarkoituksena ole kiusaksi vain pitkittää hoitojen aloitusta. Normaalisti näillä jonoilla käyntejä olisi useampia ja kestäisi sen takia pari vuotta, mutta koska olen niin selkeä tapaus ja aikuinen, hän olisi valmis ihan vaan järjestämään kaksi tapaamista, seuraava tapaaminen olisi psykiatrisen sairaanhoitajan sekä uuden aloittelevan lääkärin kanssa, ja sen jälkeen vielä kerran juttutuokio hänen kanssaan. Tämä tarkoittaa tässä jonotilanteessa ainakin vuoden verran odottelua, ennen hoitojen alkamista, mikä on toisaalta vähemmän kuin mihin olin alun perin asennoitunut.
Lopuksi psykiatri piti vielä oudon palopuheen siitä, kuinka he ammattilaisina eivät ole pahiksia, mitä kummastelin kovasti. Jos siis he eivät ole näitä ”pahiksia” niin silloin heidän puolestaan puhuisivat teot, eivät sanat, mutta toisaalta, onhan transpolilla hyvin negatiivinen maine. Tähän aikalailla tapaaminen sitten päättyikin ja sain huokaista helpostuksesta.
Jälkiajatukset
Tapaamisen jälkeen loppupäivän ajan olin kuitenkin todella ahdistunut ja koin oloni jotenkin likaiseksi. Keskustelin läheisteni kanssa asiasta ja siinä kun kävin tätä tapaamista vielä sanallisesti läpi ymmärsin, mistä likainen oloni johtuu. Tapaaminen ei ollut keskustelu, joita olin tottunut normaalisti terveydenhuollon ammattilaisten kanssa käymään, vaan kuulustelu. Kuulustelu jossa haettiin kovasti syitä sille, miksi en voisi olla trans tai että minussa on jotain vialla muuten mikä selittäisi naiseuteni. Ja sen ymmärtäminen toisaalta auttoi minua olemaan sinut tuon tapaamisen suhteen jo paremmin. On se silti todella karu kokemus, ja mietin juuri että meitä ihmisiä on niin erilaisia, että helposti samanlainen keskustelu samalla tykityksellä voisi aiheuttaa hyvin erilaisia jälkitunnetiloja. Joten ei ihme jos transpolilla on sellainen maine kuin sillä on. Lisäksi omatilanteeni on niin paperilla heidän silmissään hyvä, olen AIKUINEN ja selkeästi trans, mutta entä jos olisin muunsukupuolinen teini? Voin vain kuvitella miten kivikkoinen tie sitten olisi hoitopolulla edessä. Nyt minulle psykiatri kalasteli suoraan, että sano nyt että olet sanoittanut oman sukupuolesi naiseksi yli 2 vuotta, jotta tästä saadaan ruksittua mietintä aika ylitse. Eli aika johdattelevasti, mutta toki hän tällä halusi minua auttaa. Toivon vain että kohtelee kaikkia samallalailla.
Mutta tällaisia kokemuksia tällä kertaa päiväkirjaan. Vielä ei ole postissa tullut seuraavaa ajankohtaa transpolitapaamiselle, mutta eiköhän se jossain vaiheessa kohdalle osu. Luultavasti taas sen jälkeen kirjoittelen kokemuksia tänne ylös, mutta muuten rustailen muista aiheista. Jos jotain kysyttävää tulee tähän kokemukseeni liittyen tai haluat jakaa oman kokemuksesi, niin voit kirjoittaa kommenttia suoraan tänne blogin alle, tai sitten kirjoitella mastodonin kautta.