Outo juttu

Olen viimeaikoina kuunnellut Outopodcastin (löytyy Areenasta täältä) kolmatta tuotantokautta, ja sen hengessä ajattelin kirjoitella eräästä kummallisesta asiasta joka tapahtui minulle vuosia sitten. Kyseessä on kummittelutarina, joten jos se ei sovi omaan pirtaasi, on ihan okei skipata tämä teksti.

Pitemmittä puheitta mennään itse asiaan, eli kokemukseeni vuosien takaa. Tapahtumat keskittyivät nuorisotilalle, jossa olin aikanaan töissä. En ala tässä kertomaan nuorisotilan tarkempaa sijaintia, tai nimeä, koska ne ei oikeastaan ole oleellisia näiden kokemusten kannalta. Tapahtumat alkoivat viime vuosikymmenen puolenvälin tietämillä. Olin sillä hetkellä itse töissä saman paikkakunnan toisella nuorisotilalla, mutta minua pyydettiin sijaistamaan tämän kummallisen nuorisotilan ohjaajaa yhden illan verran. Menin paikanpäälle, ja nuorisotila vaikutti leppoisalta paikalta. Se sijaitsi koulun kyljessä, omassa siivessään. Sisäänkäyntejä on ainoastaan yksi, tosin samasta sisäänkäynnistä kuljettiin myös erääseen toiseen tilaan joka sijaitsi siivessä. Ilta sujui normaaliin, joskin hyvin rauhalliseen tahtiin. Nuoria oli vähän paikalla, alle kymmenen, joten oli helppo pysyä kärryillä avarassa tilassa siitä, kuka missäkin meni. Pelailua, hengailua ja tutustumista paikalliseen nuorisoon. Tila koostui yhdestä suuresta huoneesta, jossa tosin oli myös kaksi eristettyä pienempää huonetta. Keittiö keskellä seinustaa vasten, sekä toisessa päässä sijaitseva toimisto, jonka seinät koostuivat käytännössä suurista ikkunoista, jotta myös sieltä käsin näkee koko nuorisotilan.

Illan aikana kaikki sujui tosiaan muuten normaalisti, mutta eräs erikoinen tapahtuma sinne sattui. Keittiö on puoliksi avonainen tila, johon näkee kahdesta suunnasta, oviaukosta ja tarjoilutiskiltä. Keittiö näkyy myös toimistoon hyvin tästä johtuen. Keittiön tarjoilutiskin äärellä istui kaksi nuorta, tilan puolella, nojaillen tiskiin. Keittiö itsessään oli tyhjä. Jossain vaiheessa iltaa, keittiöstä alkoi tupruta savua. Menen katsomaan mitä tapahtuu, ja huomaan, että liesi on mennyt päälle. Liedellä oli lojunut poikkeuksellisesti käsipyyhkeitä, ja nämä olivat syttyneet tuleen. Sammutin alkavat liekit, ja kyselin nuorilt jotka keittiön vieressä olivat notkuneet, että mitä tapahtui. He vannottivat että kukaan ei ollut käynyt keittiössä, eivätkä osanneet selittää miten liesi oli mennyt päälle. Asiaa kummasteltiin illan aikana, mutta lopulta ajattelin, että toinen keittiön edessä hengaillut nuori oli salaa käynyt laittamassa lieden päälle. Näin jälkikäteen kuitenkin ajatellen olen aika varma että nuoret eivät tätä tapahtumaa aiheuttaneet, vaan olivat vilpittömiä vakuutellessaan etteivät tienneet mitä oli tapahtunut. Tilan vastaava ohjaaja heitti hieman puolitosissaan vitsiä, että asian aiheutti kummitus. Naurahdin ajatukselle ja tämä tapahtuma jäi mieleen hassuna sattumana, koska mitään pahaa ei onneksi päässyt oikeasti tapahtumaan ja liekit sammutettiin heti.

Palasin loppuvuodeksi omalle nuorisotilalleni, enkä käynyt tällä toisella nuorisotilalla ennen kuin vasta seuraavan vuoden puolella. Työsuhteet olivat määräaikaisia, ja ne jakaantuivat syys- ja kevät kauteen. Sain mahdollisuuden päästä tälle kummnalliselle nuorisotilalle, jossa palo oli sattunut, pysyvästi töihin, ja koska se oli paremmalla sijainnilla kotiini nähden, päätin siirtyä sinne ohjaajaksi. Kaiken kaikkiaan olinkin tällä tilalla töissä yhteensä kolme peräkkäistä kautta, noin 1,5 vuoden ajan.

Alkuni nuorisotilalla sujui normaalisti. Olin itse lähes jokaisena nuorisotilan aukiolovuorona töissä, ja pääsinkin sitä kautta tutustumaan aktiivisiin nuoriin helposti. Tila oli edelleen hyvin rauhallinen, ja vaikka aluksi vitsailin ensimmäisestä tulipalotapahtumasta nuorten kanssa, mitään ihmeellistä ei sattunut.

Pian kuitenkin alkoi tapahtumaan pieniä, erikoisia asioita. Hyvin usein esimerkiksi keittiön jääkaapin magneetit tipahtelivat omia aikojaan lattialle. Tämä ei tapahtunut vain yhdelle ja samalle magneetille, vaan vaihteli ihan summamutikassa. Tämä toistui sen verran usein, että asiaan alkoi kiinnittää huomiota. Tilalla oli välillä myös hyvin rauhallisia iltoja, jolloin nuoret eivät syystä tai toisesta tulleet paikalle, ja olin töissä ainoastaan toisen ohjaajan kanssa. Kahdestaan ollessa koulurakennuksen äänet ja paukkeet kuuluivat hyvin. Oli normaalia että jostain seinien takaa putkistoista kuuluu ääntä, tai ilmastointi surisee vaihtelevalla tahdilla. Nämä eivät olleet mitenkään erikoisia ääniä. Erikoisiaääniä oli sen sijaan tilanteet, joissa selkeästi ulko-ovi kolahti, kuin se olisi avautunut ja taas sulkeutunut. Ulko-ovi on käytävässä, johon johtaa myös nuorisotilan sisäovi, ja ne ovat lähekkäin. Aina kun ulko-ovi kolahtaa, se kuuluu selkeästi tilalle sisään. Ulko-oven kolahtaessa jäimme toisen ohjaajan kanssa katsomaan odottavaisina sisäovea k0hti, ajatellen että nuoria alkaa valumaan tilalle. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Kuten aiemmin kuvailin, nuorisotilan sisältä näkee myös ulko-oven ulkopuolelle ikkunoiden kautta, ja sielläkään ei näy yhtään ketään nuorta joka olisi vaikka käynyt vain pyörähtämässä ovella, tulematta sisään.

Tässä vaiheessa asiasta tuli pienoinen kestovitsi ohjaajien ja nuorten kanssa. Jos jotain outoa tapahtui se pistettiin nuorisotilan kummituksen piikkiin. Edelleen mielessäni selitin tilanteet järjellä läpi, enkä ihan tosissaan uskonut mihinkään kummitukseen. Magneetit kai vanhenee jotenkin ja tippuilee, ja kyllähän ovi kai voi jotenkin paukahtaa. Tai ehkä vain kuvittelimme sen äänen. Tätä oli tosin vaikea järkeillä kun myös sisäovi paukahti itsestään, samalla kun katsoimme sitä. Ovi oli tosiaan läpinäkyvä, ja käytävässä ei ollut ketään.

Tämä kummittelu valjastettiin lopulta nuorisotilan kävijöiden kanssa teemiltaan, eli pidimme kauhuillan, vaikka halloween olikin kaukana. Tarkoituksena oli pitää illalla tunnelmallista valaistusta, kertoa vanhempien nuorten kanssa kauhutarinoita ja katsoa jokin teemaan sopiva elokuva. Koska nuorisotila oli avara ja suuri, siellä oli myös ymmärrettävästi monia valoja. Päävaloina toimivat kattovalot, sekä yhdellä seinustalla olevat viisi ruskean lasikupolin sisällä olevaa suurta hehkulamppua. Kattovaloilla ja näillä kupolivaloilla oli omat katkaisijansa, ja ne olivat normaalisti aina päällä kun nuorisotilalla oli joku. Kauhuillan ajaksi päätimme jättää pelkästään kupolivalot päälle. Illan aikana valot alkoivat kuitenkin temppuilla. Ne sykkivät epäsäännöllisen säännöllisessä tahdissa, aivan kuin ne meinaisivat sammua, tai ne saisivat virtaa hyvin katkonaisesti. Otin tilanteesta videonkin, mutta sitä ei tietenkään ole tallessa, vaan se on kadonnut hajonneen vanhan puhelimen myötä bittiavaruuteen. Tämän tapahtuman jälkeisinä päivinä valojen kanssa ei ollut kertaakaan mitään ongelmia.

Kun aloimme kertoa kauhutarinoita, istuimme piirissä tilan lattialla. Piirin keskellä oli kausiledivaloista luotu "nuotio". Vähän väliä siinä istuessamme valitteli toinen ohjaaja, että vähän väliä käy kylmä veto hänen luonaan. Hänelle piti ihan hakea huopa päälle, kun hän miltein tärisi näinä hetkinä. Minulla ei tullut tällaisia kylmän kohtauksia, eikä muillakaan nuorilla, mutta toisella ohjaajalla niitä oli siinä hetkessä paljon.Muuten ilta sujui rauhallisesti, outoja kolinoita tai oven paukautuksia ei kuulunut. Valot kyllä temppuilivat koko illan ajan.

Viimeinen kummallinen tapahtuma oli myös kaikista dramaattisin. Menin toimistoon eräänä iltana tekemään jotain paperihommaa ja kun istahdin alas, toimiston seinällä olevasta hyllystä lensi voimalla kaikki kansiot, paperit ja kirjat alas. Aivan kuin joku olisi pyyhkäissyt ne pois hyllyltä. Hylly on yksittäinen levy joka on ruuvattu seinään kiinni. Se ei ole millään yhteydessä tuoliin johon istahdin, tai en mitenkään muutenkaan vaikuttanut hyllyn tavaroihin. Ja silti ne lensivät pitkin poikin toimistoa, aina sen toiselle puolelle asti. Tämä lievästi sanoen säikäytti minut. Vastaava ohjaaja joka oli sinä iltana työparinani tuli katselemaan mitä riehun. Hänelle ei ollut koskaan käynyt mitään tämän kaltaista, vaikka hän uskoi jo tässä vaiheessa myös melko tosissaan kummitukseen. Eipä siinä sitten muuta auttanut kuin kerätä tavarat takaisin hyllyyn. Ennen tätä tapahtumaa, tai sen jälkeen, tavarat eivät kertaakaan tippuneet alas.

Tämän viimeisimmän tapahtuman jälkeen vastaava ohjaaja varovasti kertoi, että niin, tilallahan oli aikanaan työskennellyt häntä ennen työntekijä, joka oli sitten tehnyt itsemurhan. Tämä ei kuitenkaan ollut tapahtunut nuorisotilalla, ja siksi hän ei ollut aikaisemmin tuonut asiaa esille. Mutta jos hänen olisi pitänyt veikata kummituksen henkilöllisyyttä, niin ihan hyvin se voisi olla tämä entinen työntekijä.

Mutta muuta en tilalla kokenut, ainakaan sellaista mikä olisi jäänyt mieleen. Tapahtumat olivat kaiken kaikkiaan aika viattomia, mutta kyllä ne puoliksi huumorillakin ajateltuna oli välillä aika jänniä kokemuksia. Sen ainakin voin sanoa varmaksi, että minua ei saisi tuohon tilaan jäämään yöksi yksin mistään hinnasta, välillä kahdestaankin toisen ohjaajan kanssa oli vähän turhan pelottava tunnelma.